sunnuntai 23. helmikuuta 2020

Nuorten päihteiden käyttö - tarkastelussa alkoholi ja kannabis

Keskustelin kaverini kanssa ihan yleisellä tasolla alkoholin käytöstä sekä siitä, miten elämä toisilla johtaa siihen, ettei enää keski-iän kynnyksellä ole tarvetta bailata, kun toisilla puolestaan on melko suuri tarve päästä juomaan alkoholia vähintään viikoittain. Tästä innostuneena aloin pohtia nuorten päihteidenkäyttöä nykyään, sillä sosiaalisessa mediassa on monesti tullut seuraamillani kanavilla vastaan se, etteivät nykynuoret enää juo humalahakuisesti tai ainakin humalahakuisten nuorten määrä on pienentynyt. Silti samaan aikaan mediassa on ollut keskustelua nuorten kannabiksen käytön yleistymisestä, (Iltalehti 16.2.2020) joten päätin nostaa tähän blogitekstiin THL:n tekemän kouluterveyskyselyntuloksia (THL 2019a) ylös.

Vertailen kirjoituksessani lukion 1. ja 2. luokan opiskelijoiden sekä ammattikoulun 1. ja 2. luokan opiskelijoiden päihteidenkäyttöä. Tarkemmin rajaan päihteet koskemaan alkoholin viikoittaista käyttöä sekä kannabiksen käyttöä niillä opiskelijoilla, jotka ovat sitä kokeilleet vähintään kaksi kertaa. Mielenkiintoista onkin tehdä havaintoja siitä, miten päihteidenkäyttö on muuttunut ja kuinka sosioekonominen asema tai koulutustaso vaikuttaa päihteidenkäyttöön!

Vuonna 2009 alkoholia käytti viikoittain ammattioppilaitoksen opiskelijoista 26,6 % ja sukupuolten välinen ero näkyi niin, että pojilla alkoholin kulutus oli selvästi yleisempää - tytöistä viikoittain joi vain 19,6 % kun pojilla vastaava luku oli peräti 26,6 %. Tarkasteluajanjakso tekstissäni on kymmenen vuotta (2009–2019) ja, koska kouluterveyskysely teetetään kahden vuoden välein, voidaan tuloksista todeta, että koko tämän kymmenen vuoden ajanjakson aikana alkoholin kulutus on ollut laskussa.

Lukiolaisilla 1. ja 2. vuoden opiskelijoilla tilanne on sama eli alkoholia viikoittain käyttävien nuorten määrä on laskussa, mutta heidän määränsä ei ole laskenut yhtä rajusti kuin ammattioppilaitoksessa opiskelevilla nuorilla. Lukiolaisista vuonna 2009 viikoittain alkoholia joi 10,4 % ja sukupuolten välinen ero oli samaa noin viiden prosentin luokkaa.

Molemmissa koulutusryhmissä oli vuonna 2017 piikki alkoholin kulutuksessa. Selitystä en löytänyt sille, miksi tuona vuonna käyttö näytti hetkellisesti yleistyvän, sillä samaan aikaan alkoholin kokonaiskulutus laski juuri vuoden 2017 aikana verrattuna edelliseen vuoteen (THL 2018). Vuonna 2019 alkoholia käytti viikoittain 12,8 % ammattioppilaitoksessa opiskelevista ja 6,3 % lukiolaisista. Edelleen vuonna 2019 sukupuolten välinen ero näkyi niin, että sekä lukiolaisista että ammattioppilaitoksessa opiskelevista nuorista pojilla alkoholin viikoittainen käyttö oli tyttöjä yleisempää.

Lähde: Sotkanet.fi

Tarkastelen samalla aikavälillä (2009–2019) myös kannabiksen käyttöä. Myös tarkasteltavat ikä- ja koulutusryhmät ovat samat eli lukion ja ammattioppilaitoksen 1. ja 2. luokkaa käyvät.

Vuonna 2009 kannabiksen käyttö oli lukiolaisilla verrattain harvinaista, sillä kaikista 1. ja 2. luokkaa käyvistä lukiolaisista kannabista oli vähintään kaksi kertaa käyttänyt 4,6 % ja sukupuolten välillä tämä jakautui siten, että alkoholin tapaan pojat olivat käyttäneet kannabista tyttöjä enemmän - tytöistä kannabista oli käyttänyt 3,6 % ja pojista 6,0 %. Ammattioppilaitoksessa opiskelevilla tilanne oli jo tuolloin huolestuttavampi, sillä kaikista 1. ja 2. vuoden opiskelijoista 8,7 % oli käyttänyt kannabista vähintään kaksi kertaa eikä sukupuolten välilläkään ollut eroa kuin yksi prosentin kymmenys. Alkoholin tapaan tässä näkyy selvä ero eri koulutusasteiden välillä.

Kannabiksen käyttö on yleistynyt koko tarkastelujakson ajan molemmissa koulutusryhmissä pois lukien vuoden 2017, jolloin sen käyttö on molemmissa ryhmissä vähentynyt samaan aikaan, kun alkoholin käyttö tilapäisesti kasvoi. Tähän todennäköisesti löytyy selitys jostain, joten täytyy kaivella lisää tilastoja aiheeseen liittyen. Vuonna 2019 kannabista käytti jo 13,8 % ammattioppilaitosten 1. ja 2. luokkalaisista ja 9,0 % vastaavan ikäisistä lukiolaisista. Suunta on siis varsin huolestuttava ja nopeasti kasvussa oleva. Sukupuolten välillä on lukiolaisilla selkeämmin eroja kuin ammattioppilaitosten opiskelijoilla, mutta erot ovat pienemmät kuin alkoholin kohdalla.



Lähde: Sotkanet.fi

Johtopäätöksenä voinee siis todeta, että vaikka nuorten alkoholin kulutus on laskusuuntainen ja siten erittäin hyvällä mallilla, on kannabiksen käytön kasvu samaan aikaan lisääntynyt ja siitä aiheutunee vielä monia murheita. En henkilökohtaisesti usko, että kannabiksen kaikkia haittavaikutuksia tiedetään vielä riittävän hyvin, mutta jo nyt tiedetään, että kannabis heikentää unenlaatua, säätelee mielialaa ja muistia eli vaikuttaa sitä kautta myös oopimiskykyyn ja kykyyn käsitellä monimutkaisia asioita. Lisäksi epidemiologisissa tutkimuksissa on selvinnyt jo nyt, että kannabiksen käytön aloittaminen nuorena altistaa muiden huumaavien aineiden väärinkäyttöön myöhemmässä elämänvaiheessa. Kannabiksen tiedetään myös vähintään kaksinkertaistavan skitsofreniariskin, joskin siihen tarvitaan myös geneettinen alttius. Kannabiksen poltto lisää myös riskiä erilaisille keuhkosairauksille samalla tavalla kuin tupakka sekä nostaa sydän- ja verisuonitautiriskiä. (Duodecim 2018) Toisaalta hyvin samankaltaisia haittavaikutuksia on alkoholillakin, sillä myös alkoholin käyttö altistaa mielenterveysongelmille, syöville sekä monille muille sisäelinsairauksille. Myös väkivaltaisen kuoleman riski kohoaa erilaisten päihteiden liiallisen käytön myötä.

Tutkimusten mukaan tiedetään, että ihmisen sosioekonomiseen asemaan vaikuttavat niin aineelliset voimavarat eli tulot, omaisuus ja asumistaso kuin edellytykset sellaisten hankkimiseen. Näitä aineellisten voimavarojen hankkimisedellytyksiä ovat puolestaan koulutus, ammatti ja asema työelämässä (THL 2019b). Koulutus on suorassa yhteydessä sosioekonomiseen asemaan ja, koska tiedetään, että paremmassa asemassa olevilla on paremmat mahdollisuudet välttää päihteiden ongelmakäyttöä, ei ammattioppilaitoksessa ja lukiossa opiskelevien päihteidenkäyttöerot ole kummoinenkaan ihme. Onneksi kuitenkin erot ovat tasoittumassa vähitellen ja etenkin alkoholin kohdalla paljon voidaan vaikuttaa esimerkiksi verotuksella tai muilla lainsäädännöllisillä toimilla.  (THL 2019c) Vielä, kun saataisiin kannabikselle vastaavia toimia ja sen käyttöä vähemmäksi.

Lopuksi haluan nostaa esille sen, että nämä tilastot perustuvat puhtaasti kouluterveyskyselyyn. Mitä tapahtuu niille nuorille, jotka eivät ole mukana työelämässä tai opiskele?


LÄHTEET


Duodecim 2019 - Alkoholi ja terveys





THL 2019b - Eriarvoisuus

THL 2019c - Alkoholi

keskiviikko 19. helmikuuta 2020

Pari sanaa kohonneesta verenpaineesta.


Verenpaineesta puhutaan nykyään paljon eri mediakanavissa, mutta tiesitkö, että kohonneesta tai korkeasta verenpaineesta kärsii peräti kaksi miljoonaa suomalaista? Kun sen suhteuttaa Suomen väestömäärään, käy melko pian selväksi, että verenpaine on koholla ihan liian suurella määrällä ihmisiä. Kaksi miljoonaa ihmistä noin viidestä ja puolesta miljoonasta ihmisestä on prosentuaalisesti hurja luku. Lisäksi se tarkoittaa, että kohonnutta verenpainetta on myös nuorilla, sillä Tilastokeskuksen mukaan ikääntyneitä eli 65–84 -vuotiaita sekä yli 85-vuotiaita oli Suomessa 31.12.2018 yhteensä 21,9 % väestöstä. Työikäisten eli 15–64 -vuotiaiden määrä sen sijaan oli niinkin suuri kuin 62,2 %. (Tilastokeskus 2018). Kaikki kohonneesta verenpaineesta kärsivät eivät kuitenkaan ole ikääntyneitä ihmisiä, vaan tutkimusten mukaan kohonnut tai korkea verenpaine on yleistä työikäisillä ja miehillä se on naisia yleisempää. THL:n (2019) mukaan vuonna 2017 kohonneita verenpainearvoja mitattiin peräti 37 %:lla yli 30-vuotiaista naisista ja 45 %:lla saman ikäisistä miehistä. Puhutaan siis todella merkittävästä kansanterveydellisestä ja myös kansantaloudellisesta ongelmasta, sillä vaikka kohonnut verenpaine ei subjektiivisesti missään juurikaan tunnu, aiheuttaa se monia liitännäissairauksia.

Vaikka monissa korkean elintason maissa on samansuuntaista verenpaineongelmaa kuin Suomessa, niin vertailtaessa Suomea ja muita korkean elintason maita, kuten esimerkiksi Japania tai Irlantia, ei suomalaisten verenpainetasolla tai hoidon aloittamisella voi juhlia. Professori Tiina Laatikainen ja Dosentti Teemu Niiranen kirjoittivat syksyllä 2019 Lääkärilehdessä siitä, miten verenpainetasoja oli vertailtu kaikkiaan kahdessatoista korkean elintason maassa ajanjaksolla 1976–2013. Tutkimusaineisto koostui yli 500 000 henkilön tiedoista ja tämän perusteella huomattiin, että 40–79 -vuotiaiden ikäryhmässä kohonnut verenpaine oli 52 %:lla suomalaisnaisista ja 59 %:lla suomalaismiehistä. Hoitoa kohonneeseen verenpaineeseen sen sijaan sai vain runsas puolet ja hyvä hoitotasapaino oli ainoastaan runsaalla neljänneksellä potilaista. Laatikainen ja Niiranen vertasivat artikkelissaan Suomen ääritilannetta Kanadaan, jossa päästään toiseen ääripäähän - siellä saman ikäisten ryhmässä kohonnut verenpaine oli 6 %:lla naisista ja 34 %:lla miehistä. Huolestuttavaa suomalaisten kannalta, eikö?

Kohonneen tai korkean verenpaineen kanssa keskeistä olisi mahdollisimman varhain aloitettu hoito, sillä tällöin vältyttäisiin monilta myöhemmän vaiheen liitännäisongelmilta. Monilla auttaa jo pelkkä elintapamuutos eli liikunnan lisääminen, ravitsemuksen muutos terveellisempään suuntaan, suolan käytön vähentäminen ja painonpudotus. Mikäli nämä eivät riitä, tulisi rohkeasti olla yhteydessä lääkäriin ja aloittaa verenpainelääkitys. Kotimittauksessa ihanteellista olisi, että verenpainelukemat pysyisivät alle 135/85. (Aivoliitto 2019a). Lääkärin tai hoitajan mittaamana monet tuppaavat hieman jännittämään ja tällöin mittarin lukemaan voidaan lisätä pieni jännityslisä, mutta silloinkaan lukema ei saisi olla yli 140/90. Ihanteellista toki olisi, jos lukemat olisivat siellä 120/80 tuntumassa, mutta se lienee suomalaisille hieman liian kova vaatimus.

Jos kohonnut verenpaine ei kerran tunnu missään eikä aiheuta minkäänlaisia oireita, niin miksi siitä sitten vouhotetaan niin paljon?

Kohonneen verenpaineen hoito on äärimmäisen tärkeää, sillä se vahingoittaa verenkiertoelimistöä, kuten verisuonia, sydäntä ja myös aivoja. Kun verenpaine on koholla, joutuu sydän jatkuvasti tekemään enemmän töitä kuin sellaisella henkilöllä, jolla verenpaine on normaalilukemissa. Tämä johtuu siitä, että kohonnut verenpaine jäykistää verisuonia eli kun verisuonista puuttuu kimmoisuus, ei veri pääse kulkemaan suonistossa niin sutjakasti kuin normaalitilanteessa. Kohonnut verenpaine myös vahingoittaa sydänlihasta siten, että kun sydän tekee pitkään normaalia kovemmin töitä, paksunee lihas ja lopulta tuo paksuuntuminen johtuu sydänlihaksen väsymiseen ja vajaatoimintaan. (Duodecim 2018). Tämä on siis vähän sama ilmiö kuin tapahtuu rasituksessa muissakin lihaksissa, mutta sydämen kohdalla se vaan ei ole hyvä juttu. Myös sydäninfarktin riski kasvaa merkittävästi kohonneen verenpaineen myötä.

Kohonnut verenpaine myös rasittaa aivovaltimoita ja saattaa heikentää valtimoseinämää, johon voi muodostua valtimopullistuma eli aneurysma. Kun tämä pullistunut kohta on edelleen jatkuvassa rasituksessa, saattaa se jossain vaiheessa puhjeta ja aiheuttaa aivoverenvuodon. Myös aivoinfarktin riski kasvaa kohonneen verenpaineen vuoksi ja tutkimusten mukaan jopa 80 % aivoverenkiertohäiriöistä (aivoinfarkti, aivoverenvuoto ja TIA-kohtaus) olisi ennaltaehkäistävissä kohonneen verenpaineen hoidolla. Suomessa muuten vuosittain aivoverenkiertohäiriöön sairastuu noin 25 000 ihmistä eli jos näistä 80 % voitaisiin ehkäistä, niin melkoinen määrä inhimillistä kärsimystä voitaisiin estää. Rahallisesti yksi aivoverenkiertohäiriö maksaa jo pelkän akuuttihoidon ja alkuvaiheen kuntoutuksen aikana noin 55 000e, joten rahallisestikin puhutaan isoista summista. (Aivoliitto 2019b). Kirjoittelen myöhemmin uuden postauksen aivoverenkiertohäiriöistä, niiden syntymekanismeista sekä ennaltaehkäisystä.

Miten kohonnutta verenpainetta voi ennaltaehkäistä tai hoitaa?

Oikeastaan aika pienillä muutoksilla voi laskea verenpainelukemia usean pykälän alaspäin. Ylipainoisella jo 4-8 % painonpudotus laskee usein sekä ylä- että alapainetta keskimäärin 3-4 pykälää. Lisäksi kannattaa pitää huolta siitä, ettei päivittäisessä ravitsemuksessa tule syötyä liikaa suolaa. Hyvä määrä suolaa on noin 5g/vrk, kun tällä hetkellä miehet keskimäärin käyttävät suolaa yli 8g/vrk. Suolaa saa helposti monista einesruoista, leikkeleistä ja juustosta, jonka lisäksi moni lisää suolaa purkista lautaselle. Kun suolankäyttöä vähentää, tottuu suu melko nopeasti makumuutokseen ja näin ollen maun vuoksi ei kannata suolaa ainakaan lautaselle lisäillä. (Duodecim 2018).

Hyvä kohonneen verenpaineen ennaltaehkäisy- ja hoitokeino on myös säännöllinen liikunta. Liikunnan ei tarvitse olla tunnin hikijumppa, vaan jo muutaman minuutin pätkät kerrallaan ovat oikein hyvä liikuntamäärä kohonneen verenpaineen ennaltaehkäisyyn. Kuitenkin viikoittainen kokonaisliikuntamäärä olisi hyvä olla 2,5h/vko, jos puhutaan reippaasta liikunnasta. Rasittavan liikunnan kohdalla riittää 1h15min/vko. Toki enempi on parempi eli kaikki liikunta on kotiinpäin, kunhan muistaa myös riittävän unen ja palautumisen (UKK 2019). Kohonnutta verenpainetta muuten ennaltaehkäisee myös laadukas ja säännöllinen uni sekä paheiden eli tupakan ja alkoholin välttäminen tai kohtuukäyttö eli nautitaan elämästä, ei anneta pipon kiristää päätä, mutta muistetaan kohtuus kaikessa!

LÄHTEET

Aivoliitto 2019a. Verenpaine on pääasia. https://www.aivoliitto.fi/aivoverenkiertohairio/ehkaise/verenpaine/ (viitattu 19.2.2020)

Aivoliitto 2019b. AVH infograafi. https://www.aivoliitto.fi/verkkokauppa/tuotteet/aivoverenkiertohairio-infograafi/ (viitattu 19.2.2020)

Duodecim 2018. Kohonnut verenpaine (verenpainetauti). https://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00034 (viitattu 19.2.2020)

Laatikainen T. & Niiranen T. Lääkärilehti 45/2019 vsk 74 s. 2566 - 2567. Verenpainetta eivieläkään oteta vakavasti. (viitattu 19.2.2020)



UKK 2019. Aikuisten liikkumisen suositus. https://www.ukkinstituutti.fi/liikkumisensuositus/aikuisten-liikkumisen-suositus (viitattu 19.2.2020).

tiistai 18. helmikuuta 2020

Asiaa RS-viruksesta ja norosta

Viime päivinä on mediassa ollut paljon esillä pikkulapsia kiusaava RS-virus (respiratory syncytial virus). Virus on useimmille aikuisille ihan tavallinen flunssa ja sen vuoksi se jääkin usein tuntemattomaksi ihmisille, joilla ei ole lapsia. Pikkulapsille RS-virus sen sijaan voi pahimmillaan olla hengenvaarallinen, sillä se kerää paksua limaa hengitysteihin ja aiheuttaa alempien hengitysteiden tulehdusta eli bronkioliittia (Rokotetutkimus.fi 2020). Koska pienillä lapsilla myös hengitystiet ovat todella pikkuruiset ja yskimisvoimaakaan ei paljon vielä ole, ovat tukossa olevat hengitystiet vakava asia. Usein RSV-tartunnan saaneet pikkulapset joutuvatkin sairaalaan osastohoitoon, jotta limaa voidaan imeä pois hengitysteistä tarkoitukseen kehitetyllä imukatetrilla sekä antaa lisähappea huonon happisaturaation vuoksi. Lasten lisäksi RSV on vaarallinen vanhuksille, joilla on monia perussairauksia. (THL 2019a).

RSV-rokotetta ei toistaiseksi ole markkinoilla, mutta pikkukeskosille voidaan antaa vasta-ainetta, joka ehkäisee taudin pahimpien muotojen puhkeamisen. Rokotetta RS-virusta vastaan kuitenkin kehitetään koko ajan ja onkin odotettavissa, että lähivuosina sellainen on tulossa. Tämä olisi hyvä, sillä näin voitaisiin vähentää monen pienen lapsen vakavaa sairastumista sekä siitä vanhemmille koituvaa suurta huolta. Lisäksi yhteiskunnallisella tasolla voidaan säästää isoja määriä rahaa, kun yhä harvempi lapsi joutuisi sairaalahoitoon ja vanhemmalle tulisi aiempaa vähemmän työpoissaoloja.

Koska RS-virus on oikeasti vakava ja tarttuva tauti, tulisi nuhaisten ja kurkkukipuisten aikuisten välttää vierailua perheissä, joissa on pikkuvauva. RSV tarttuu pisaratartuntana, kuten flunssat muutenkin, jolloin hyvä olisi aivastaa ja yskiä nenäliinaan tai hihaan (THL 2019a). Kämmeneen yskiminen ja aivastaminen sen sijaan on huono tapa, sillä silloin mikrobit leviävät kämmenestä mm. ovenkahvojen kautta seuraavalle otolliselle uhrille. Paras tapa ehkäistä RSV-tartunta on huolellinen saippuakäsipesu, jonka tulisi kattaa kädet kokonaisuudessaan eli myös sormienvälit ja sormusten alaisen ihon - tiesittekö muuten, että sormuksen alle mahtuu Euroopan väkiluvun verran mikrobeja? Tämä on syy, jonka vuoksi mm. hoitotyössä olevat eivät saa sormuksia työssään käyttää.

Toinen lopputalven ja alkukevään yleinen riesa on norovirus. Usein kuulee puhuttavan norosta, mutta todellisuudessa kaikki vatsataudit eivät ole noroviruksen aiheuttamia. Norovirus on kuitenkin nykyään yleisin oksennus- ja ripulitautien aiheuttaja kehittyneissä maissa ja sille tyypillistä on äkillisesti alkaneet rajut oireet. Itämisaika noroviruksella on lyhimmillään vain noin 12h ja se tarttuu esimerkiksi viruksella saastuneet ravinnon tai juoman välityksellä. (Duodecim 2019). Lisäksi norovirus tarttuu ärhäkästi pisaratartuntana erilaisista pinnoista, kuten ovien kahvoista ja leluista (Duodecim 2009). Koska norovirus elää elottomalla pinnalla, kuten matoissa, jopa 12vrk kontaminaation jälkeen ja, koska virusta erittyy ulosteeseen vielä 2vrk varsinaisen ripulin loputtua, olisi taudin ehkäisyn vuoksi tärkeää pysyä pois päivähoidosta, koulusta ja töistä kaksi oireetonta päivää. Noro on niin tarttuva, että sata pikkuruista virusta aiheuttaa taudin ja grammassa ulostetta on miljardeja viruksia - tästä jokainen voi miettiä, miten tarttuvasta pöpöstä on kyse. (THL 2019b)

Yksilötasolla noro, kuten muutkin vatsataudit, on yleensä vaaraton - joskin varsin epämiellyttävä tauti. Kun laajennetaan ajattelua oman kehyksen ulkopuolelle ja mietitään tilannetta niin, että sairaus usein käy läpi koko perheen ja aiheuttaa siten lukuisia työpoissaolopäiviä ja työtehon laskua, voidaan perustellusti ajatella, ettei tautia kannata levittää työyhteisöön tai lapsen päivähoitopaikkaan. Myös noroviruksen paras ehkäisykeino on pestä käsiä huolellisesti aina kotiin tullessa, ennen syömistä ja luonnollisesti wc-reissujen jälkeen. Pelkkä vesipesu ei noroa nujerra, kuten eivät useimmat käsidesitkään tee, joten käsien kuivumisesta huolimatta saippuapesu on ainoa oikea noronhävityskeino.

Jos tauti kuitenkin pääsee iskemään, olisi tärkeää hävittää eritteet mahdollisimman nopeasti eli mm. pestä likaantuneet vaatteet ja vuodevaatteet vähintään 60 asteessa. Lisäksi tärkeää on pitää huolta sairastuneen neste- ja suolatasapainosta, jolloin juoda kannattaa hyvin pieniä määriä kerrallaan ja mieluiten sellaista nestettä, josta saisi myös suolaa ja sokeria. Parhaita apteekissa myytäviä ripulijuomia ovat mm. Floridral- ja Osmosal -nimiset valmisteet, joista saa kätevästi pienestä määrästä hyvin kaikkia elimistölle tärkeitä elektrolyyttejä. Varsinaista hoitokeinoa norovirukseen ei ole, mutta toisinaan potilaan vointi menee kotinesteytyksestä huolimatta niin heikkoon kuntoon, että tarvitaan sairaalassa annettavaa suonensisäistä nesteytystä. Norovirus on lisäksi niin muuntuva, että toistaiseksi siihen ei ole onnistuttu kehittämään rokotetta - valitettavasti, sillä itse ottaisin sen ilomielin!

LÄHTEET

Apteekkituotteet.fi. Osmosal. https://www.apteekkituotteet.fi/Osmosal (viitattu 18.2.2020)


Duodecim 2019. Norovirus. https://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00738 (viitattu 18.2.2020)

Rokotetutkimus.fi 2020. RS-viruksen aiheuttama infektio lapsilla. https://rokotetutkimus.fi/taudit/rs-virus/ (viitattu 18.2.2020)




Yliopiston Verkkoapteekki. Floridral. https://www.yliopistonverkkoapteekki.fi/FLORIDRAL-6X486-g-annosjauhe-vadelma (viitattu 18.2.2020)

sunnuntai 16. helmikuuta 2020

Gradu: Hyvinvointi heikommassa asemassa olevilla - vaikuttavat tekijät ja edistämisen tarpeet

Aloitan tämän ammatillisen blogini kirjoittamisen graduni vapaamuotoisella tiivistelmällä. Kirjoitin graduni keväällä 2019 ja aihe oli minulle mieluinen ja läheinen. Graduni linkittyy lukuvuonna 2017-2018 suorittamaani vapaaehtoiseen harjoitteluun, jonka suoritin Itä-Suomen yliopiston, VTT:n ja THL:n yhteisessä StopDia -hankkeessa. Harjoitteluni aikana jalkauduin leipäjonoasiakkaiden luokse kartoittamaan heidän tietämystään terveellisistä elintavoista ja sain miltei viisikymmentä arvokasta vastausta. Pääosin ihmisillä oli tiedossa terveellisiin elintapoihin kuuluvat asiat, mutta ongelmaksi koitui niistä huolehtiminen heikon varallisuustilanteen tai psyykkisen jaksamattomuuden vuoksi. Harjoitteluni jälkeen ohjasin yhdeksälle hengelle elintaparyhmän. Ryhmänohjaus noudatti StopDia -kaavaa ja jokaiselle kerralle oli suunniteltu oma teemansa ja teemat käsittelivät pintapuolisesti ravitsemusta, liikuntaa, unta ym. Tällaisia ryhmiä oli kevään 2018 aikana muutama ympäri Suomen ja ryhmäläisiä haastattelemalla keräsin graduni materiaalin.

Gradussani siis selvitettiin sosioekonomisesti heikommassa asemassa olevien henkilöiden näkemyksiä hyvinvointiin vaikuttavista tekijöistä. Lisäksi selvitettiin, miten heikommassa asemassa olevat henkilöt kokivat ryhmässä tapahtuvaan elintapaohjaukseen osallistumisen ja elintapamuutosten tekemisen. Stop Diabetes -elintapaohjauksen yksi muoto oli digitaalinen ja sitä varten kehitettiin Pienet Teot -sovellus. Tämän vuoksi haastattelussa selvitettiin Pienet Teot -digisovellukseen liittyviä käyttäjäkokemuksia. Elintapaohjausryhmät järjestettiin ruoanjakopaikoissa ja niiden vetäjinä toimivat terveydenhuollon koulutuksen saaneet ryhmänohjaajat. Elintapaohjausryhmän materiaaleina käytettiin Stop Diabetes -tutkimushankkeen materiaaleja. Graduni oli kvalitatiivinen ja sitä varten haastateltiin puhelimitse yhtätoista (n = 11) elintapaohjausryhmään keväällä 2018 osallistunutta henkilöä. Haastateltavat olivat neljältä eri paikkakunnalta Etelä- ja Itä-Suomen alueelta ja haastattelukysymyksiä oli 23.

Gradussani selvisi, että heikommassa asemassa olevien henkilöiden hyvinvoinnin kokemukseen vaikuttivat eniten terveyteen, ravitsemukseen ja liikuntaan liittyvät tekijät. Lisäksi liikuntaa pidettiin tärkeimpänä terveyden edistämisen keinona. Hyvinvointia hankaloittaviksi tekijöiksi koettiin sairasteluun ja taloudelliseen tilanteeseen liittyvät tekijät. Stop Diabetes -ryhmästä saadut ravitsemukseen liittyvät vinkit koettiin merkityksellisiksi, vaikka osallistujilla ei varsinaisia odotuksia ryhmään kohtaan ollutkaan.

Yleisesti ryhmien toiminta ja yhteishenki ryhmissä koettiin hyväksi. Ryhmäläiset toivoivat, että elintapaohjausryhmä olisi kestoltaan pidempi, jolloin se antaisi paremmat mahdollisuudet elintapamuutokseen. Pienet Teot -digisovellusta käytti haastatelluista vajaa puolet (n = 5). Yksi heistä kertoi käyttäneensä sovellusta useamman kerran viikossa. Henkilöt, jotka eivät sovellusta käyttäneet (n = 6), kertoivat syyksi kömpelyyden tietoteknisten laitteiden kanssa sekä sovelluksen käyttöön sopivien laitteiden puutteen. Sovellusta käyttäneet puolestaan kertoivat, että sovellusta oli melko helppo käyttää. Lisäksi tutkimuksen käytännön toteutukseen liittyen havaittiin, että tällä tutkimusryhmällä haastattelu kannattaisi tehdä kasvotusten ja kysymyksiä olisi hyvä olla vähemmän ja niiden tulisi olla tarkemmin määriteltyjä.

Tulosten perusteella sosioekonomisesti heikommassa asemassa olevat henkilöt kokivat hyötyvänsä elintapaohjausryhmästä, mutta ryhmänohjausintervention olisi hyvä olla pidempi kuin kuusi kertaa. Myös digisovelluspohjainen ohjaaminen voisi toimia, mikäli laitteiden käyttö mahdollistettaisiin ja siihen opastettaisiin kunnolla.

Lisätietoa voi lukea gradustani.

Hyvinvoinnin joulukalenteri luukut 7-12: aivoterveyttä

  Hyvinvoinnin joulukalenteri on kolmen blogin ja neljän terveystieteilijän yhteinen joulukalenteri. Tämä eli toinen postaus on Taijan käsi...