Minäkin otan kantaa tähän maailmanlaajuiseen asiaan, vaikka lehdet,
sosiaalinen media ja muu Internet onkin aiheesta juttuja pullollaan. Haluan
nostaa asiasta esille sellaisen seikan, johon mediassa on havahduttu vasta
tänään - en tarkoita lietsoa pelkoa, mutta on tärkeää olla realistinen.
Kuten olemme monesti jo lukeneet, on koronavirus julistettu pandemiaksi ja
Suomessakin on jo useita paikallisia epidemia-alueita. On enää ajan kysymys,
että virusta on ihan kaikkialla Suomessa ja sairastuneiden määrä saavuttaa
saman tason muun Euroopan kanssa. Emme voi myöskään välttyä siltä, että ihmisiä
tulee menehtymään myös meillä Suomessa, sillä väestössämme on paljon vanhuksia
ja monisairaita ihmisiä. THL:n mukaan suorassa riskiryhmässä ovat:
- Kaikki yli 70-vuotiaat
- henkilöt, joilla on säännöllistä lääkitystä vaativa sydän- tai keuhkosairaus
- henkilöt, joilla on diabetes tai krooninen maksan tai munuaisten vajaatoiminta
- henkilöt, joilla on jokin vastustuskykyä heikentävä sairaus (esim. leukemia) tai tauti, jonka hoitona käytetään vastustuskykyä alentavaa hoitomuotoa (esim. elinsiirto tai solunsalpaajahoito)
- henkilöt, joilla on krooninen neurologinen sairaus tai hermolihastauti
- henkilöt, joilla on sairaalloinen ylipaino (painoindeksi yli 40) tai jotka tupakoivat. (THL 15.3.2020)
Olen itse alun perin koulutukseltani Sairaanhoitaja AMK ja sittemmin olen
opiskellut Terveystieteiden maisteritutkinnon. Sairaanhoitajana olen
työskennellyt useiden vuosien ajan pääasiassa tehovalvontaosastolla ja
päivystyksessä, joten väittäisin, että minulla on jonkinlainen tuntuma
potilasmääriin ja -materiaaliin normaalina kausi-influenssakautena ja
muulloinkin. Toisaalta yliopisto-opintojeni aikana on mukaan tarttunut
epidemiologista osaamista sekä muuta tietotaitoa.
Kirjoittelin jo pari päivää sitten Facebookissa, että minua ei niinkään
huolestuta omalla kohdallani koronavirus oireineen, mutta olen huolissani
vakavasti sairastuvien kohtalosta, sillä teho- ja tehovalvontapaikkojen sekä
hengityskoneiden määrä on rajallinen myös meillä Suomessa. Lisäksi
tehohoitopätevyyden omaavan hoitohenkilökunnan määrä on rajallinen ja kylmä
tosiasia on, ettei tehohoitopotilaan kanssa voi työskennellä sellainen ihminen,
joka ei ole aiemmin tehohoitotyötä tehnyt. Intuboidun hengityskonepotilaan
hoidossa on omat erityispiirteensä ja yksi näistä on potilaan sedatoimiseen eli
nukuttamiseen ja sen valvontaan liittyvät seikat. Hoitajan pitää teholla ja
tehovalvonnassa osata seurata monia sellaisia parametreja, joihin ei törmää
esimerkiksi vuodeosastotyössä. Eilen aiheeseen tarttui myös jotkut mediat,
joista Iltasanomat oli ollut yhteydessä eri sairaanhoitopiireihin ja
selvittänyt kunkin sairaanhoitopiirin teho-osastopaikat, tehovalvonta- eli
kevyemmän valvontatason paikat, heräämöpaikat sekä hengityskoneiden määrän.
Kaikki sairaanhoitopiirit eivät halunneet jostain syystä lukuja antaa, mutta
jos arvellaan kysymyksiin vastanneiden pohjalta koko Suomen sairaaloiden
hengityskonemäärä, niin todennäköisesti jäädään alle tuhannen koneen. Tässä on
laskuissa mukana raskaamman kaliiberin hengityskoneet, joiden lisäksi on
olemassa erilaisia kevyempiä hengitystä tukevia laitteita. Joka tapauksessa tuo
määrä on oikeasti aika pieni Suomenkin kokoisessa maassa, jos
sairastumisennustukset ja -oletukset pitävät paikkansa.
Se, mitä ei ole juurikaan nostettu esille, on nimittäin tosiasia muista
talvikauden teho- tai hengityskonehoitoa vaativista sairauksista. Meillä ei ole
tässä ongelmana nyt vain koronavirus, vaan sen rinnalla ovat nämä normaalit kausi-influenssat,
rs-virus sekä norovirus, joka myös toisinaan johtaa tehovalvontatason hoitoon.
Lisäksi ihmiset edelleen sairastuvat muutenkin vakavasti eli tehohoitoa
tarvitsevat mm. aivoverenkiertohäiriöihin, sydäninfarktiin, haavainfektioihin,
diabeteskomplikaatioihin ja muihin vastaaviin sairastuvat henkilöt. Lisäksi
tapahtuu erilaisia onnettomuuksia, joiden jälkeen ihminen saattaa niin ikään
tarvita teho- ja hengityskonehoitoa. En halua tällä nyt maalailla mitään
kauhuskenaarioita tai pelotella ketään, mutta toivon ihmisten havahtuvan siihen
tosiseikkaan, että meillä on ihan oikeasti tässä täysin poikkeuksellinen
tilanne, jonka vuoksi sairaaloiden tilat, laitteet ja henkilökuntaresurssit
ovat todella kovilla.
Torstaina tuli tieto, että isot massatapahtumat on syytä perua tai siirtää,
jonka lisäksi monissa kouluissa on annettiin ohjeistus ottaa koulukirjat kotiin
mahdollista tulevalla viikolla alkavaa etäopetusta varten. Mielestäni nyt
suunta on nyt ehdottomasti oikea, mutta valitettavasti edelleen toimitaan
hieman hitaahkosti ja jähmeästi - ikään kuin odotellaan katastrofin kunnollista
käynnistymistä, vaikka monien maiden kokemusten pohjalta luulisi olevan aivan
selvää, ettemme me ole sen paremmin suojassa kuin italialaiset, ranskalaiset,
sveitsiläiset tai ruotsalaisetkaan.
Koska emme voi vaikuttaa suurten linjojen päätöksentekoon, sairaaloiden
kokoon, laitekapasiteettiin tai henkilökuntaresursseihin, niin suosittelen jokaista
miettimään asiaa laajemmin - ei ole syytä paniikkiin, ahdistukseen eikä
tavaroiden hamstraamiseen, mutta jotta voimme porrastaa sairaaloissa syntyvää
ahdinkoa, niin tässä vielä kertauksena muutama perusohje:
- pese käsiäsi SAIPPUALLA
vähintään 20s ajan käsiä huolellisesti vaahdottaen (muista sormienvälit ja
korujen aluset!) (THL 26.2.2020)
- pysy pois julkisista paikoista
pienenkin flunssaoireilun aikana
- vältä mahdollisuuksien mukaan
erilaisia livekokouksia ja julkisia kulkuneuvoja
- pese edelleen
käsiä saippualla
Kaikesta huolimatta mukavaa alkavaa viikkoa ja koetetaan pitää huolta
itsestämme ja läheisistämme!
Terveisin,
Taija
LÄHTEET
THL 26.2.2020. Käsienpesu ja yskiminen.
THL 15.3.2020 - Koronavirustauti, milloin on hakeuduttava hoitoon?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentoikaa ja kysykää, vastaan mielelläni :)