Endometrioosi - ei vain pelkät kipeät kuukautiset.

Tällä viikolla vietetään kansainvälistä endometrioosiviikkoa, joten kirjoitan minäkin aiheesta postauksen. Nyt varmasti lukijoiden joukossa on niitä, jotka pohtivat, että mikä endometrioosi, mutta jos jaksat lukea eteenpäin, niin olet tovin kuluttua hieman viisaampi tämänkin asian suhteen. Ja suosittelen lukemaan, sillä näin 2020-luvulla on hyvä olla perillä myös naisten kärsimistä sairauksista ja oireista, jotka vaikuttavat mm. seksuaalisuuteen.

Endometrioosi on suomenkielellä "kohdun limakalvon pesäkesirottumatauti". Eli nimensä mukaisesti kohdun limakalvon kaltaista kudosta on sirottunut ympäriinsä vatsa- ja jopa rintaontelossa. Kohdun ulkopuolella olevat sirottumat käyttäytyvät aivan samalla tavalla kuin kohdun limakalvo itsekin: kuukautisia ennen ne paksuuntuvat ja painavat vieruskudoksia ja kuukautisten aikana ne vuotavat aivan kuten kuukautisveri vuotaa ulos emättimen kautta. Pesäkkeiden veri ei kuitenkaan pääse vuotamaan normaaliin tapaan ulos, vaan se vuotaa sijaintipaikkaansa ja sen ympäristöön eli esimerkiksi vatsaonteloon, keuhkoon, maksaan, suolen sisälle tai virtsarakkoon aiheuttaen ajoittain jopa lamaannuttavaa kipua, jatkuvaa tulehdusreaktiota ja ajan kanssa kiinnikkeitä ja arpikudosta, jotka liimaavat jopa elimiä toisiinsa kiinni.

Äkkiseltään voisi kuulostaa siltä, että eihän muutaman millilitran verenvuoto voi noin paha olla, sillä vuotava verihän imeytyy vähitellen pois kudoksista. Tämä on kuitenkin aivan väärä kuvitelma, sillä vatsaonteloon vuotava veri aiheuttaa tulehdusreaktion, inflammaation, eli se ärsyttää ympärillään olevia kudoksia. Tulehdus ei kuitenkaan ole yleensä bakteeritulehdus eikä sitä voi hoitaa antibiooteilla. Tällainen sisäsyntyinen tulehdusreaktio aiheuttaa kovaa kipua ja tyypillisimmin tätä kipua lievitetään parasetamolilla, tulehduskipulääkkeillä (mm. ibuprofeiini, ketoprofeiini ja naprokseeni) sekä tarvittaessa miedoilla opiaateilla, kuten tramadolilla tai kodeiinilla. Lisäksi on tärkeää kuitenkin löytää oma hyväksi havaittu lääkkeetön kivunlievityskeino. Monet kokevat hyväksi joko lämmön tai kylmähoidon tai erilaiset venyttelyt, kuten joogan tai shindon. Moni käyttää myös TENS-laitteita, joiden kipua lievittävä vaikutus perustuu transkutaaniseen sähköiseen hermostimulaatiotekniikkaan. Tärkeintä on, että kipua lievitetään, sillä pitkittyessään se saattaa kroonistua ja tällöin kivunhoito on aina työläämpää.

Endometrioosi on sairaus, josta ei parannuta. Se saattaa olla vuosia oireeton, mutta silti se kulkee mukana koko elämän ajan. Endometrioosin oireita voidaan onneksi kuitenkin lievittää ja nykytietämyksen mukaan ainoat pesäkkeitä tutkitusti pienentävät non-invasiiviset eli konservatiiviset hoitomuodot ovat erilaiset hormonihoidot. Hormoneilla pyritään ajamaan naisen estrogeenituotanto alas, jolloin käynnistyy vaihdevuodet. Koska endometrioosi tarvitsee elääkseen estrogeenia, ovat tällaiset hormonihoidot yleensä varsin tehokkaita. Hormonivalmisteita on lukuisia erilaisia ja osa niistä on päivittäin otettavia tabletteja, kun taas osa voidaan piikittää esimerkiksi joka neljäs viikko ihonalaiskudokseen. Ihmiset ovat myös yksilöitä ja aina hormonivalmisteetkaan eivät riitä endometrioosin leviämistä estämään - tällöin päädytään kirurgisiin toimenpiteisiin eli tehdään joko vatsaontelon tähystysleikkaus eli laparoskopia tai vaikeimmissa tilanteissa laparotomia, jossa vatsaan tehdään isompi viilto paremman näkyvyyden takaamiseksi.

Leikkaushoidon tavoitteena on poistaa mahdollisimman paljon endometrioosipesäkkeitä, jolloin kivut ja muut oireet helpottavat. Toisinaan pesäkkeet voivat olla jopa henkeä uhkaavia, sillä ne saattavat kuroa suoliston umpeen tai puhkaista suoleen reiän. Lisäksi endometrioosia on Suomessakin löydetty myös vatsaontelon ulkopuolelta eli mm. keuhkoista, palleasta, maksasta ja jopa sydänpussista. Toisinaan päädytään myös tekemään jopa nuorille naisille nk. radikaalileikkaus, jossa poistetaan kohtu, munasarjat, munajohtimet ja kohdunkaula. Aiemmin ajateltiin, että tämän leikkauksen myötä endometrioosi paranee ja oireet loppuvat, mutta aihetta tutkitaan kovasti, sillä viime vuosina on yhä enemmän löytynyt tapauksia, jossa endometrioosi on uusiutunut tästä isosta operaatiosta huolimatta. Endometrioosin syntymekanismia ei vielä täysin tiedetä ja sama pätee tähän leikkauksen jälkeiseen uusimiseen eli lisätutkimusta tarvitaan rutkasti.

Vielä näin 2020-luvullakin törmää toisinaan ajatukseen, että ”kaikilla naisilla nyt menkat vähän sattuu”. Osin se on totta, sillä jokainen nainen kokee varmasti jossain vaiheessa elämäänsä jonkinlaisia kuukautiskipuja. Endometrioosipotilaan kohdalla tämä on kuitenkin surullisen vähättelevä ajatusmalli, sillä ihminen, joka elää endometrioosin kanssa, ei varmasti haluaisi jäädä pois sosiaalisista tilaisuuksista tai harrastuksista. Joskus kuukautiset voivat ihan oikeasti olla niin kipeät, ettei niiden kanssa todellakaan lähdetä lenkkipolulle tarpomaan ja myös sellaista, etteivät peruskipulääkkeet auta.

Endometrioosia sairastaa noin 10 % kaikista maailman hedelmällisessä iässä olevista naisista. Siitä puhuminen koetaan vaikeaksi, koska kyseessä on naisten intiimialueen vaiva ja osin siksikin, että joissakin kulttuureissa tai uskonnoissa kuukautiset ovat yhä edelleen vähän tabu. Endometrioosi on myös verrattain kallis sairaus, sillä Suomessa sitä sairastavia on reilu 200 000 henkilöä ja erilaisten toimenpiteiden, lääkekustannusten ja sairauspoissaolojen vuoksi sen kustannukset ovat vuosittain jopa 1,5 miljardia euroa. Hintaa tulee siitäkin, että endometrioosin diagnoosiviive on vielä nykyäänkin 6-9 vuotta. Tämä on melkoinen aika kärsiä kivuista, mutta kun huomioi myös kaikki muut endometrioosin oireet, niin 6-9 vuotta on suorastaan jäätävän pitkä aika.

Koska helposti tulee ajateltua, että loppujen lopuksi 10 % naisista on pieni määrä, niin verrokkina voidaan tähän ottaa vaikkapa epilepsia. Se on vain jonkin verran yleisempi eli vähintään yhden epileptisen kohtauksen saa elämänsä aikana arviolta 8-10 % ihmisistä (Terveyskirjasto 2019b), mutta silti kaikki tietävät epilepsian. Endometrioosista sen sijaan moni ei ole koskaan edes kuullut, vaikka esiintyvyys on suunnilleen samaa luokkaa. Onkin erityisen hienoa, että asiasta on vihdoin alettu kirjoittaa yhä enemmän ja myös media on tarttunut aiheeseen!

Lopuksi haluan nostaa tähän vielä endometrioosin moninaiset oireet, sillä se on paljon muutakin kuin kivuliaat kuukautiset. Kuukautiskivut ovat kiistatta tunnetuin, mutta samalla melko varmasti myös vähätellyin oire. Tärkeää on kuitenkin tietää, että endometrioosi on krooninen sairaus ja aiheuttaa paljon turhaa kärsimystä niin fyysisellä, psyykkisellä kuin sosiaalisellakin tasolla.

Oireet

LÄHTEET

Iltasanomat 2018.

Korento ry 2020.

Omron 2020.

Shindo 2020.

Terveyskirjasto 2019a. Endometrioosi.

Terveyskirjasto 2019b. Epilepsia.

Korona, tehohoito ja hengityskoneet

Minäkin otan kantaa tähän maailmanlaajuiseen asiaan, vaikka lehdet, sosiaalinen media ja muu Internet onkin aiheesta juttuja pullollaan. Haluan nostaa asiasta esille sellaisen seikan, johon mediassa on havahduttu vasta tänään - en tarkoita lietsoa pelkoa, mutta on tärkeää olla realistinen.

Kuten olemme monesti jo lukeneet, on koronavirus julistettu pandemiaksi ja Suomessakin on jo useita paikallisia epidemia-alueita. On enää ajan kysymys, että virusta on ihan kaikkialla Suomessa ja sairastuneiden määrä saavuttaa saman tason muun Euroopan kanssa. Emme voi myöskään välttyä siltä, että ihmisiä tulee menehtymään myös meillä Suomessa, sillä väestössämme on paljon vanhuksia ja monisairaita ihmisiä. THL:n mukaan suorassa riskiryhmässä ovat:

• Kaikki yli 70-vuotiaat
• henkilöt, joilla on säännöllistä lääkitystä vaativa sydän- tai keuhkosairaus
• henkilöt, joilla on diabetes tai krooninen maksan tai munuaisten vajaatoiminta
• henkilöt, joilla on jokin vastustuskykyä heikentävä sairaus (esim. leukemia) tai tauti, jonka hoitona käytetään vastustuskykyä alentavaa hoitomuotoa (esim. elinsiirto tai solunsalpaajahoito)
• henkilöt, joilla on krooninen neurologinen sairaus tai hermolihastauti
• henkilöt, joilla on sairaalloinen ylipaino (painoindeksi yli 40) tai jotka tupakoivat. (THL 15.3.2020) 

Olen itse alun perin koulutukseltani Sairaanhoitaja AMK ja sittemmin olen opiskellut Terveystieteiden maisteritutkinnon. Sairaanhoitajana olen työskennellyt useiden vuosien ajan pääasiassa tehovalvontaosastolla ja päivystyksessä, joten väittäisin, että minulla on jonkinlainen tuntuma potilasmääriin ja -materiaaliin normaalina kausi-influenssakautena ja muulloinkin. Toisaalta yliopisto-opintojeni aikana on mukaan tarttunut epidemiologista osaamista sekä muuta tietotaitoa.

Kirjoittelin jo pari päivää sitten Facebookissa, että minua ei niinkään huolestuta omalla kohdallani koronavirus oireineen, mutta olen huolissani vakavasti sairastuvien kohtalosta, sillä teho- ja tehovalvontapaikkojen sekä hengityskoneiden määrä on rajallinen myös meillä Suomessa. Lisäksi tehohoitopätevyyden omaavan hoitohenkilökunnan määrä on rajallinen ja kylmä tosiasia on, ettei tehohoitopotilaan kanssa voi työskennellä sellainen ihminen, joka ei ole aiemmin tehohoitotyötä tehnyt. Intuboidun hengityskonepotilaan hoidossa on omat erityispiirteensä ja yksi näistä on potilaan sedatoimiseen eli nukuttamiseen ja sen valvontaan liittyvät seikat. Hoitajan pitää teholla ja tehovalvonnassa osata seurata monia sellaisia parametreja, joihin ei törmää esimerkiksi vuodeosastotyössä. Eilen aiheeseen tarttui myös jotkut mediat, joista Iltasanomat oli ollut yhteydessä eri sairaanhoitopiireihin ja selvittänyt kunkin sairaanhoitopiirin teho-osastopaikat, tehovalvonta- eli kevyemmän valvontatason paikat, heräämöpaikat sekä hengityskoneiden määrän. Kaikki sairaanhoitopiirit eivät halunneet jostain syystä lukuja antaa, mutta jos arvellaan kysymyksiin vastanneiden pohjalta koko Suomen sairaaloiden hengityskonemäärä, niin todennäköisesti jäädään alle tuhannen koneen. Tässä on laskuissa mukana raskaamman kaliiberin hengityskoneet, joiden lisäksi on olemassa erilaisia kevyempiä hengitystä tukevia laitteita. Joka tapauksessa tuo määrä on oikeasti aika pieni Suomenkin kokoisessa maassa, jos sairastumisennustukset ja -oletukset pitävät paikkansa.

Se, mitä ei ole juurikaan nostettu esille, on nimittäin tosiasia muista talvikauden teho- tai hengityskonehoitoa vaativista sairauksista. Meillä ei ole tässä ongelmana nyt vain koronavirus, vaan sen rinnalla ovat nämä normaalit kausi-influenssat, rs-virus sekä norovirus, joka myös toisinaan johtaa tehovalvontatason hoitoon. Lisäksi ihmiset edelleen sairastuvat muutenkin vakavasti eli tehohoitoa tarvitsevat mm. aivoverenkiertohäiriöihin, sydäninfarktiin, haavainfektioihin, diabeteskomplikaatioihin ja muihin vastaaviin sairastuvat henkilöt. Lisäksi tapahtuu erilaisia onnettomuuksia, joiden jälkeen ihminen saattaa niin ikään tarvita teho- ja hengityskonehoitoa. En halua tällä nyt maalailla mitään kauhuskenaarioita tai pelotella ketään, mutta toivon ihmisten havahtuvan siihen tosiseikkaan, että meillä on ihan oikeasti tässä täysin poikkeuksellinen tilanne, jonka vuoksi sairaaloiden tilat, laitteet ja henkilökuntaresurssit ovat todella kovilla.

Torstaina tuli tieto, että isot massatapahtumat on syytä perua tai siirtää, jonka lisäksi monissa kouluissa on annettiin ohjeistus ottaa koulukirjat kotiin mahdollista tulevalla viikolla alkavaa etäopetusta varten. Mielestäni nyt suunta on nyt ehdottomasti oikea, mutta valitettavasti edelleen toimitaan hieman hitaahkosti ja jähmeästi - ikään kuin odotellaan katastrofin kunnollista käynnistymistä, vaikka monien maiden kokemusten pohjalta luulisi olevan aivan selvää, ettemme me ole sen paremmin suojassa kuin italialaiset, ranskalaiset, sveitsiläiset tai ruotsalaisetkaan.

Koska emme voi vaikuttaa suurten linjojen päätöksentekoon, sairaaloiden kokoon, laitekapasiteettiin tai henkilökuntaresursseihin, niin suosittelen jokaista miettimään asiaa laajemmin - ei ole syytä paniikkiin, ahdistukseen eikä tavaroiden hamstraamiseen, mutta jotta voimme porrastaa sairaaloissa syntyvää ahdinkoa, niin tässä vielä kertauksena muutama perusohje:

• pese käsiäsi SAIPPUALLA vähintään 20s ajan käsiä huolellisesti vaahdottaen (muista sormienvälit ja korujen aluset!) (THL 26.2.2020)
• pysy pois julkisista paikoista pienenkin flunssaoireilun aikana
• vältä mahdollisuuksien mukaan erilaisia livekokouksia ja julkisia kulkuneuvoja
• pese edelleen käsiä saippualla

Kaikesta huolimatta mukavaa alkavaa viikkoa ja koetetaan pitää huolta itsestämme ja läheisistämme!

Terveisin,

Taija

LÄHTEET

Iltasanomat 14.3.2020. Näin Suomen tehohoito kestää koronaepidemian: laitteet riittävät, mutta henkilökunta voi loppua kesken – katso oman alueesi laitteiden tilanne

THL 26.2.2020. Käsienpesu ja yskiminen.

THL 15.3.2020 - Koronavirustauti, milloin on hakeuduttava hoitoon?